Viittä vaille v****u, kuulemani kuvaus neljän lapsen äidistä

Väestö ennusteet kertovat väkiluvun vähenemisestä. Me tarvitsemme työntekijöitä, veronmaksajia, eläkkeiden ylläpitäjiä. Me tarvitsemme lapsia. Synnytystalkoot. Vauva raha(sta).

Eduskunnan kyselytunnilla (17.10) puhuttiin lapsimyönteisestä Suomesta. Hyvä. Hienoja asioita.

Olen ajatellut, että tämä keskustelu ei koske minua. Mutta se koskee minua, se koskee kipeästi. Olen neljän erityisen, ihanan lapsen äiti. Olen ollut äiti lähes puolet elämästäni. Lapseni ovat kaikki syntyneet odotettuina, rakastettuina, kaivattuina. Mutta silti meni kauan ennen kuin kasvoin olemaan julkisesti ylpeä, neljä lapsen äiti. Asenne ilmapiiri on ollut murskaava, halveksiva, alentava.

Kysymys on asenteesta. On sama, jos me sanomme, että tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa, mutta emme halua ulkomaalaisia. Haluamme lisää lapsia, mutta halveksimme monilapsisia perheitä. Arvostakaa äitejä, perheitä. Ilman äitejä ei ole lapsia.

Meidän puolestamme ei ole kampanjoita. On ihan puolitotuus, että me olemme vähän tyhmiä. Ei osata muuta tehdä. Ei tiedetä, mitä ehkäisy on. Tein sitten neljä lasta, kun en muuta osannut. Tehkää nyt ihmeessä, joku kampanja yleisen asenneilmapiiriin vaikuttamiseksi, on ihan ok olla äiti ja ihan semi ok, vaikka olisi useampi lapsi. Me kun tarvitsemme vauvasi, elätäthän ne kuitenkin itse?

Vakuuttelu taakka on ollut valtava. Olen peri suomalainen, minulle on kunnia asia tulla toimeen omillani. Olen aina elättänyt lapseni. Olen käynyt töissä ja parhaimmillaan kahdessa. Kun on 40 tunnin työviikko takana ja lähdet yöksi siivoamaan ja lapsi kysyy: äiti, onko siun pakko mennä…On, kun aamulla heräät, olen taas kotona. Nämä ovat olleet rakkaita, mutta raskaita vuosia. Mutta minä(kin) olen elättänyt lapseni. Lapsilisät, mitä monet kadehtivat on 486,75 kuukaudessa (neljästä lapsesta). Voin kertoa, sillä ei käydä etelässä, osteta uutta autoa, se syödään. Lapsilisä on suhteutettu lasten määrään, kulut nousevat myös lukumäärään suhteutettuna. Voisin kertoa teille monta tarinaa köyhyydestä, kun rahat eivät riitä, vaikka käydään töissä. Jokin tässä maailmassa on väärin, joku maksaa liikaa tai joku maksaa liian vähän. Kuulen näitä tarinoita päivittäin. Monilapsisissa perheissä, meillä ei tosin ole oikeutusta asiasta puhua, koska itsehän olette valinneet. Kyllä.

Miten minä tukisin perheitä?

Suomessa meillä on tapana sanoa, me pärjäämme. On edelleen tabu puhua, että äiti on väsynyt. Silloin, kun olisin itse valmis myöntämään, että tarvitsen apua, olisi tilanne varmasti jo liian pitkällä. Monilta perheiltä puuttuvat tukiverkot. Tehkää avun saaminen helpoksi, ilman leimaantumisen pelkoa. Vahvistakaa yhteistyötä järjestöjen kanssa, jotka tarjoavat esimerkiksi lasten hoitoon apua. Muistan itse vaikeimpina aikoina, kuinka pelkäsin, etten itse edes huomaisi, etten pysty huolehtimaan lapsistani. Toivoin, että olisi ollut, joku aikuinen edes seurana, tukena. Ei ollut ketään. Kukaan ei tullut. Heidi, elämässä pitää vaan selvitä. Me selvisimme, mutta en unohda ikinä. Sallikaa, että mekin saamme olla väsyneitä.

Lapsi on lahja. Me olemme valmiit rakastamaan sinua juuri sellaisena kuin olet, ainutlaatuisena omana itsenäsi. Kukaan meistä ei tiedä millaisia erityistarpeita syntyvällä lapsella on. Tehkää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut saataviksi, että voimme luottaa saavamme lapsemme tarvitsemat palvelut ilman taistelua. Silloin kun meillä on huoli lapsestamme, todettuja hoidon ja tuen tarpeita, on kohtuutonta odottaa, että me joudumme taistelemaan lapsemme puolesta. Huoli on jo riittävä taakka kannettavaksi.

Me tarvitsemme vahvempaa työn ja perheen yhteensovittamista. Me olemme äitejä, mutta me voimme olla myös hyviä työntekijöitä. Työhaastattelussa minulle sanottiin, emme kysy tätä, mutta kuinka järjestät lasten hoidon. Eduskuntavaalien alla minulta kysyttiin, lähdetkö jos tulet valituksi, kun sinulla on lapsia. Tänäkään päivänä naisten asema työmarkkinoilla ei ole yhdenvertainen. Tehdään töitä sen eteen. Nähdään, että vaikka olen ensisijaisesti äiti, voimme olla myös hyviä työntekijöitä, meillä voi olla myös muita tavoitteita. Meillä on paljon annettavaa. Me jotenkin tiedämme, mistä puhumme.

En odota vuoden äiti mitalia, sitä en ole ansainnut. En ole mikään täydellinen äiti, mutta yritän parhaani. Minun mitalini on, kun lapseni sanoo, olet maailman rakkain äiti. Ajattelen kyyneleet silmissä, kulta sinä et tiedä paremmasta ja mietin mitä kaikkea pitäisi tehdä enemmän, mutta vastaan, että kiitos kulta ja sinä olet maailman rakkain. Pidetään vanhemmuuden vaatimukset kohtuullisina. Uskotaan, että me olemme parhaita äitejä, juuri meidän lapsillemme. Meidän kaikkien ei tarvitse olla turboäitejä. Te tarvitsette meidän lapsemme. Silloin, tarvitsette myös meidät.

Kannatan vahvasti hallitusohjelman tavoitteita, subjektiivisen päivähoidon palauttamisesta, maksuttomasta toisesta asteesta, lapsilisien korotuksesta, harrastustakuusta, mutta kuitenkin kysymys on yleisestä asenne ilmapiiristä. Korjatkaa asenteenne ja vaatikaa sitä myös muilta.

Heidi
Äiti, aina, ensisijaisesti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close