Aina jonkun lapsi. Annetaan inhimillisyyden koskettaa

Minulle ehdottomuus, kykenemättömyys myötätuntoon kertoo eletyn elämän puutteesta. Ei ole koskaan tarvinnut ajatella, se voisin olla minä tai joku minun läheiseni. Ja kuitenkin, se voi olla meistä, kuka vain.

Näkymätön

Yksinäisyys. Minä viihdyn yksin, olen sellainen mökkihöperö. En minä edes haluaisi lähteä, enhän minä koskaan käy missään. Minusta kotona on mukava olla, olen sellainen koti-ihminen. Totta, osa meistä varmasti on, osa meistä suojelee itseään. Millainen on ihminen, jolla ei ole ketään? Ei kukaan pyydä tai kutsu? Toisaalta ei ole ketään, ketä kysyä. Emme tiedä, koska ei kukaan halua olla sellainen.  Me voimme sanoa olevamme muuta, mutta todellisuus voi olla toisenlainen. Yksinäisyys on tabu. Vastentahtoinen yksinäisyys on häpeä , siksi on helpompi sanoa, tämä on minun oma valintani. Omia valintoja pitää kunnioittaa. Kuitenkin Suomessa on läpi koko kansakunnan kaihoa, surumielistä yksinäisyyttä. Ihmisiä, joita kukaan ei kuule. Ihmisiä, joita ei kukaan näe.

Mitä me voimme tehdä ihmisinä ja yhteiskuntana?

Me voimme muuttaa asennettamme. Me kysymme lapsiltamme, onko sinulla kavereita siellä? Meidän pitäisi ehkä kysyä, onko siellä kukaan yksin? Ohjata ottamaan toiset huomioon. Opettaa olemaan ystävä. Minä kysyn töistä lähintä kollegaani elokuviin. Ehkä minä voisinkin kutsua kaikki naiset? Me voimme omilla valinnoillamme antaa jollekin sen mahdollisuuden, minäkin voisin kerrankin lähteä lenkille, rannalle, illanistujaisiin, mökille, marjaan, mihin vain…tai sitten minä voin olla kotona, koska olen koti-ihminen.

 Yksinäisyys on usein periytyvää. Lapset saavat sosiaalisen käytöksen mallin pitkälti kotoa. Yhteiskuntana me voimme auttaa tukemalla harrastustoimintaa. Harrastukset ovat monelle lapselle, mutta myös aikuiselle asia, joka joko yhdistää tai erottaa sinut ikäryhmästäsi. Meidän pitää pystyä tarjoamaan harrastustiloja seuroille ja yhdistyksille. Monilla yhdistyksillä, on taloudellisesti pienet resurssit toimia ja pula toimitiloista on kova. Erilaisten voittoa tavoittelemattomien yhdistysten työ pitäisi nähdä arvokkaana keinona tukea ihmisten toiminnallisuutta ja tästä syystä toimintaa pitäisi pystyä tukemaan enemmän.

Syrjäytyminen

Yksinäisyys ei tarkoita syrjäytyneisyyttä, mutta lisää riskiä syrjäytyä. Tehdään kaikkemme, että pidetään köyden viimeisestäkin säikeestä kiinni. Koulutus ja työ on avainasemassa kiinnittymisessä yhteiskuntaan. Lisätään mahdollisuuksia palkkatuettuun työhön heille ketkä eivät työllisty vapaille markkinoille. Tuetaan koulutusta, joka edistää paluuta työmarkkinoille. Otetaan vastaan heidät, ketkä tekevät paluun.

Mutta, se tärkein asia

Ollaan ihmisiä toisillemme. Annetaan käsi hänelle, ken särkyi, putosi, ei jaksanut taistella. Ei jätetä ketään yksin. Huolehditaan, että meillä on tarjolla mielenterveyspalveluita. Taataan, että meillä on koti kaikille. Tehdään tarvittavat tukiasunnot. Pidetään yllä ensisuojat. Tarjotaan hoitoa päihdeongelmaisille. Ei edes puhuta latojen taakse viemisestä. Muistetaan, se voi olla meistä kuka vain…Hän voi olla jonkun isä, jonkun äiti, sisko tai veli. Aina jonkun lapsi. Aina ihminen. Ojennetaan käsi. Annetaan inhimillisyyden koskettaa.

Se voi olla niin pienestä kiinni.

Se on niin pienestä kii…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close